Sarasvuo: sisäinen orja

Sisäinen orja on ilmiönä sisäisen sankarin vastakohta, orjaksi suostuvan vapaaehtoinen henkinen asenne. Orjina pidetään henkilöitä, jotka elävät alistuneena itseensä tai yhteisöön kohdistuvaan epäoikeudenmukaisuuteen ja julmuuteen. (Sarasvuo 1996, 66.)

"Yhteisöllinen paine on äärettömän voimakas orjuuttaja. Sisäinen orja on miljoona ja yksi kertaa voimakkaampi orjuuttaja kuin yhteisöllinen paine" (mukaillen Sarasvuo 1996, 69).

"Elämästä, itsensä elämisestä ja vapaudesta maksettava hinta on rohkeus. Maallinen helvetti ei muutu itsestään maalliseksi paratiisiksi" (mukaillen Sarasvuo 1996, 67–68 ja 70).

"Orjuus on tapa. Orja odottaa pelastajaansa, eikä ota vastuuta kuin aivan viime hetkillä" (Sarasvuo 1996 66 ja 69).

Nykyaikana orjuus on perustuu luonteeseen, olosuhteisiin, tapoihin, tilanteisiin, uskomuksiin ja viestintään. Orjat elävät tietoisena elämäänsä rajoittavista tekijöistä, mutta heiltä puuttuu rohkeus vastustaa vääryyttä toimimalla sitä vastaan. (Sarasvuo 1996, 66-67.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Sarasvuo, Jari. 1996. Sisäinen sankari (4. painos). Juva: WSOY.