Tilallisen oikeudenmukaisuuden rapautuminen on julkisten tilojen yleisen oleskeluoikeuden rajoittaminen tilojen pääsemista ja/tai niiden oleskelukäyttöön käyttämistä estävillä toimenpiteillä. Tilojen oikeudenmukaisuuden rapautuminen on seurausta paniikinomaisesta turvahakuisuudesta ja se toteutetaan fyysisen ympäristön muutoksilla. (Koskela 2009, 212–215.)
Tilallisen oikeudenmukaisuuden rapautumista tuottavat fyysisen ympäristön muutokset voidaan luokitella mm. seuraavasti (aakkosjärjestyksessä, tähdellä (*) merkitty on oleskelukäytön estävä fyysinen toimenpide):
- kovakuoriset tilat (crusty, myös äreä): kontrollin alainen ja käyttö rajoitettu
- liukkaat tilat (slippery): näkyvissä ja vaikea tavoittaa
- piikikkäät* tilat (prickly, myös kärttyisä): epämukava ja fyysisesti luotaantyöntävä
- salavihkaiset tilat (stealthy, myös viekas): kätketty ja vaikea tavoittaa
- hermostuneet* tilat (jittery, myös säikyt): intensiivisen kontrollin alainen ja käyttö valvottua. (Koskela 2009,
Yleisimmät tilojen oleskelumahdollisuuksia rajoittavat fyysiset keinot ovat Suomessa kamera- ja kulunvalvonta ja pumminvarmat penkit, joita ei voida käyttää nukkumiseen tai oleiluun. Julkisten puistojen lukitseminen ei Suomessa ole toistaiseksi mahdollista ilman painavaa perustetta (Oulun kaupungin tekninen lautakunta selvitti Kiikelin puiston sulkemista 2007. Puiston sulkeminen olisi tässä tapauksessa ollut perustuslain liikkumisvapauden vastaista vaikka saaren asukkaat sitä vaativatkin). (Koskela 2009, 212–215 ja 244–245.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Koskela, Hille. 2009. Pelkokierre – Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Not Afraid). Tampere: Gaudeamus.
