Valvontakaupunki

Valvontakaupunki on laajamittaista kameravalvontaa käyttävä kaupunkialue. Suomessa kameravalvonta on runsasta (yksi Euroopan kärkimaista) ja lähes säätelemätöntä eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea valvotaan tai ketkä valvontaa suorittavat. Valvontakaupungissa valvonnan kohde (rikollinen tai viaton) on aina näkyvissä mahdolliselle anonyymille katsojalle. (Koskela 2009, 216–218 ja 221–223.)

Kauppakeskusten muodostamat pienoiskaupungit ovat Suomen valvontakaupungeista kameratiheydeltään suurimpia. Yleisiä valvontakameroiden sijoituspaikkoja ovat julkiset tilat (mm. asemat, aukiot, torit) ja kirkot, koulut ja ravintolat. (Koskela 2009, 216–217.)

Valvontakaupunki on vallankäytön väline jolla tilasta puhdistetaan ei-toivottu sosiaalinen aine ja ei-toivottu toiminta. Kameravalvonta on tekninen ratkaisu joka helpottaa vallankäyttöä. Suomalaiset ovat hyväksyneet kameravalvonnan lisääntymisen ilman vastaväitteitä. (Koskela 2009, 220–221.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koskela, Hille. 2009. Pelkokierre – Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Not Afraid). Tampere: Gaudeamus.