Susilauman johtajuus

Susilauman johtajuus on suden laumakäyttäytymiseen kuuluva ominaisuus, jonka perustan muodostaa susiperhe ja sen johtajapari (uros ja naaras). Susilauma muistuttaa tasapainoista ihmisperhettä, jossa vallitsee yhteisymmärrys ja jossa lapset hakevat toisinaan huomiota. Susilauman johtajuus perustuu kannustukseen, lempeyteen ja ystävällisyyteen. (Hallgren 2009, 47–49 ja 51.),

"Koira ei murise vallanhalusta, vaan sen vuoksi, että se ei luota sillä hetkellä kyseiseen ihmiseen. Se joka huutaa, karjuu ja lyö koiraa, on huono johtaja, sillä luonnossa johtaja ei käyttäydy silla tavoin. Koirasta tulee tällöin hermostunut tai se alkaa pelätä" (mukaillen Hallgren 2009, 50).

Alistuva susi on aktiivisin. Susilauman suhteet pysyvät vakioina lukuunottamatta kevätkautta, jolloin lisääntymisaikaan liittyvä kilpailu voi aiheuttaa kilpailua. Susilauman nuoret jäsenet osoittavat kunnioitustaan sen vanhemmille jäsenille aktiivisin alistumiselein. (Hallgren 2009, 47–50.)

Susilauman johtajuuteen kuuluvat tehtävät ovat lauman johtaminen ja suojeleminen sekä saaliseläimen valinta saalistustilanteessa. Susilauman toinen johtajasusi on useimmiten ensimmäinen joka puolustaa laumaa petoeläimiltä. (Hallgren 2009, 51.)

PS. vertaa ihmisprojektin johtaminen

KIRJALLISET LÄHTEET:
Hallgren, Anders. 2009. Koiraongelmia ja ongelmakoiria - koiran normaali ja epänormaali käyttäytyminen (Problembund och hundproblem (2008) 11. painos). Suomennos Tuula Syvänperä. Italia: Tammi.