L'exploration à soi (löytöretki itseen, yhteisöllisyys)

L'exploration à soi (löytöretki itseen, yhteisöllisyys) on henkilön sisäinen matka omaan merkitykseensä ja sisäiseen maailmaansa. Yhteisöllisyys on vastuuntuntoa yhteisön muista jäsenistä ja se opitaan mallioppimalla. Yhteisöllisyyden toteuttamien käytännössä on vaikeaa. (Buscaglia 1985, 62–64, 272–278 ja 286.)

"Rakastetun kuolema on kova tapa oppia, että rakkaus eletään nykyhetkessä" (Buscaglia 1985, 291).

Lapsen yhteisössä vastuu on lapsen vanhemmilla. Aikuisella vastuu on hänen yhteisönsä jäsenillä. Henkilöt jotka käyttävät yksipuolisesti hyväksi henkilöä eivat ole hänen todellinen yhteisönsä. (Buscaglia 1985, 278–280.)

Yhteisöllisyys perustuu avoimeen, rehelliseen ja ystävälliseen viestintään. Henkilön tulisi kuunnella sitä, miltä hänen sanansa kuulostavat ja pyrittävä kertomaan asiat selkeästi. (Buscaglia 1985, 291–292.)

Yhteisöllisen elämän perusta on yhteisö, jonka jäsenet ovat terveitä. Ihminen on terve silloin, kun hän osaa itkeä, nauraa ja rakstaa.¹⁾ (Buscaglia 1985, 292.) Yhteisöllisyyttä ja elämän täyttä kokemista kuvataan runossa Minä en tarvitse puolikasta:

MINÄ EN TARVITSE PUOLIKASTA

Ei, minä en tarvitse puolikasta!
Anna minulle kokonainen maa ja taivas!
Meret ja joet, vuorten harjanteet –
minun! En suostu jakamaan!

Ei, elämä, minua et puolikkaalla helli.
Kaikki kokonaan! Minä jaksan!
En minä halua onnen puolikasta
enkä tahdo myöskään murheen puolikasta!

Haluan puolet vain tyynystä jolla
hellävaroen poskeasi vasten
avuttomana tähtenä putoavana tähtenä
sormus hohtaa kädessäsi... (Jevgeni Jevtushenko teoksesta Kyllä ja ei (1967 suomentanut Erkki Peuranen) teoksesta Polkunen, Marttila & Virkkunen 1986, 163.)

Yhteisöllisyyden säilymisen edellytys on minuuden säilyttäminen ja henkilökohtainen muutos kasvun kautta. Ihmisen tulee olla yhteisössään eheä ja säilyttää ihmisarvonsa, sillä minkään yhteisön jäsenyys ei ole ikuinen. Lopulta ihminen on kasvokkain oman itsensä kanssa. (Buscaglia 1985, 285.)

VIITTEET:
¹⁾comme: je t'aime tro, j'ai besoin de toi, sans toi je n'existe pas. On peut bien rire de moi, je t'aime tro.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Buscaglia, Leo. 1985. Elä täydesti tätä päivää. Suomentanut Ilkka Malinen. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto.
Polkunen, Mirjam, Marttila, Satu & Virkkunen, Juha (toim.) 1986. Tämän runon haluaisin kuulla (9. painos). Helsinki: Tammi.