Kaupunkisuvaitsevaisuus

Kaupunkisuvaitsevaisuus on kaupungin sosiaalisisten suhteiden ja joustavan olemisen tavan malli. Kaupunkisuvaitsevaisuuteen kuuluu mm. joustavuus ja suvaitsevaisuus. (Koskela 2009, 355.)

"Läpikulku sallittu" (Koskela 2009, 355).

Kaupunkisuvaitsevaisuus perustuun kykyyn sietää keskeneräisyyttä, kaiken kattavan kontrollin puutetta ja epävarmuutta. Kaupunkisuvaitsevaisuuteen kuuluvia asioita ovat mm. (aakkosjärjestyksessä, suluissa vastakohta):

1. ajallinen joustavuus; tilapäisyys (ajallinen pysyvyys)
2. ei täysin turvallinen (näennäisesti turvallinen)
3. epävarma (näennäisesti varma)
4. monimuotoisuus; erilaisuus (samanlaisuus)
5. joustavuus (jäykkyys)
6. mukautuminen edellyttää ponnisteluja (mukautuminen ei edellytä ponnisteluja)
7. muokattavissa (ei sisällä mahdollisuutta yksilöllisyyteen)
8. sallivuus ja muuntelu; variaatiot (normit). (Koskela 2009, 356.)

Kaupunkisuvaitsevaisuuden keskeiset tekijät ovat tilanteiden mukaan vaihtuva sosiaalinen vastuu ja sosiaaliset alueet, joiden merkitystä ei ole tiukasti rajattu taloudellisen kulutuksen mukaan ("puuhamaa-ajattelun" välttäminen). Kaupunkisuvaitsevaisuus lisää luovuutta sekä suvaitsevaisuutta ja se toteutetaan kaupungilla jossa ihmisten oleskelua ja likkumista rajoitetaan mahdollisimman vähän. (Koskela 2009, 356.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koskela, Hille. 2009. Pelkokierre – Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Not Afraid). Tampere: Gaudeamus.