"Kirjan perustana on ollut suuri määrä koti- ja ulkomaista tutkimuskirjallisuutta. Tekstin sujuvuuden varmistamiseksi ja lukemisen helpottamiseksi viittausten määrä on pidetty pienenä. Opastan mielelläni lisätietoja kaipaavaa lukijaa sopivien viitteiden etsimisessä." (Lemola 2009, 8.)Mitä silloin, kun Tarmo Lemola kuolee, saako lähdetietoja enää mistään? Lemolan menettely on tietojen pihtaamista, oppimisen hidastamista ja henkilökohtaisen arvon pönäköittämistä. Ja sitä paitsi, lähdetietojen tulisi lukemisen aikana olla käytettävissä välitöntä lähdekritiikkiä varten. Mikä ihmeen viittetön wikipedia Tarmo Lemola luulee olevansa, oikea tutkija ohjaa lukijansa tiedon lähteille, eikä kuvittele olevansa lähde.
Mielestäni Tarmo Lemola voisi pyrkiä johonkin parempaan, viittauskäytäntö on Jari Sarasvuota pahimmillaan (retorinen kysymys: onko olemassa Jari Sarasvuota parhaimmillaan?). Esimerkkiä voi katsoa Helena Saarikosken teoksesta Kateus, juoru, kiusaaminen – esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta (2006) asiahakemiston osalta sivuilta 178-184, kirjallisuuden osalta sivuilta 162-173 ja viitteiden käytön osalta sivuilta 152-161. Tutkimusten tarkoitus on kasvattaa tiedon verkkoa ja siinä yksittäisten tietosolmujen väliset yhteydet (linkit) ratkaisee tiedon arvon (Barabási 2002, sivunumero lisätään myöhemmin).
KIRJALLISET LÄHTEET:
Barabási, Albert-László. 2002. Linkit: verkostojen uusi teoria. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita.
Lemola, Tarmo. 2009. Innovaation uudet haasteet ja haastajat. Vantaa: WSOYpro.
Saarikoski, Helena. 2006. Kateus, juoru, kiusaaminen – esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Nemo.
