"Jos puhut eläimille, ne puhuvat sinulleKoiraeläimen käyttäviä uhkaavia tai välimatkaa lisääviä signaaleja ovat mm. hampaiden näyttäminen, haukkuminen, hyökkäily, murina, näykkiminen, pelottelu ja riehuminen. Näiden signaalien tarkoituksena on pelottaa uhka mahdollisimman kauas. Uhkatilanteessa koira käyttää yleensä rauhoittavia signaaleja, jos uhka ei ilmenen äkillisesti. (Rugaas 2005, 17–18 ja 57.)
ja opitte tuntemaan toisenne.
Jos et puhu niille, et opi tuntemaan niitä.
Mitä ei tunne, sitä pelkää.
Sen mitä pelkää, haluaa tuhota" (Dan George (intiaanipäällikkö) teoksesta Rugaas 2005, 57.)
Koira saattaa yksittäisissä tilanteissa mm. käyttäytyä pentumaisesti aikuisiästään huolimatta, maiskauttaa huuliaan tai yrittää vaikuttaa pentumaiselta (vetää kasvonsa sileäksi). Yleisempiä koiran rauhoittavia signaaleja ovat mm. (aakkosjärjestyksessä):
- armoa aneleva alistuminen (liehittely)
- haukottelu
- hymyileminen rauhoittavasti
- istuutuminen (selkä poispäin) niin ettei kiinnitetä koiraan mitään huomiota
- katseen tai pään kääntäminen poispäin kohteesta (lyhyen aikaa tai pitempään)
- kehon jähmettäminen paikalleen ja kävely hyvin hitaasti (urosten käyttämä ele)
- kehon liikkeiden hidastaminen
- kuonon nuolaisu
- leikkiinkutsuasento (ihmisellä käsivarsien venyttely sivulle ja alaspäin)
- lähestyminen kaartaen
- maahanmeno (ilman vatsapuolen paljastamista, joka on alistumisele)
- maan haistelu ilman hajujen etsimistä
- merkkaaminen
- muiden väliin asettuminen
- näennäisesti tarkoitukseton (korvaava) toiminta
- rintamasuunnan kääntääminen poispäin kohteesta (kylki tai selkä kohti kohdetta)
- silmien räpyttely tai siristäminen
- tassun nostaminen. (Rugaas 2005, 20–56.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Rugaas, Turid. 2005. Rauhoittavat signaalit, 7. painos (On Talking Terms wiht Dogs: Calming Signals (Rugaas, Turid & Ryan, Terry 1997) ja På talefot med hunden de dempende signalene (Rugaas, Turid & Canis Forlag 2000). Suomennos Katriina Mähönen. Vantaa: Sanasilta.