torstai 14. tammikuuta 2010

Kookospähkinäelämä

Kookospähkinäelämä on vertauskuvallinen ilmaisu elämättömälle elämälle, jossa henkilön turhauttavat ja rajoittavat ajatukset estävät henkilön sisäisen kehittymisen omaksi itsekseen. Kookospähkinäelämän perustana on mm. itsekunnioituksen puute. (Busgaclia 1985, 298–306.)

KUOREN SISÄLLÄ
"Vietin koko elämäni kookospähkinässä.

Eikö se ole mainio asuinpaikka?

Siellä oli ahdasta ja pimeätä, erityisesti aamuisin, kun ajoin partaani. Eniten minua kiusasi se, etten mitenkään voinut päästä yhteyteen ulkomaailman kanssa. Jos joku ulkopuolinen ei sattuisi löytämään kookospähkinää ja halkaisemaan sitä, niin olisin tuomittu viettämään koko elämäni kookospähkinässä. Kenties jopa kuolemaan siellä.

Minä kuolin tuossa kookospähkinässä. Pari vuotta myöhemmin kookospähkinä löydettiin ja halkaistiin kahtia, ja minut löydettiin sen sisältä kutistuneena ja murentuneena. 'Mikä vahinko', he sanoivat. 'Kunpa olisimme löytäneet hänet aikaisemmin, niin olisimme ehkä voineet pelastaa hänet. Ehkä kuoren sisässä on muitakin kuin hän.'

Ja he kulkivat ympäriinsä ja halkaisivat kaikki löytämänsä kookospähkinät. Mutta siitä ei ollut apua. Se oli hyödytöntä. Se oli ajanhukkaa. Sellaisia hulluja, jotka päättävät elää kookospähkinässä, on vain yksi miljoonassa. Mutta tiedättekö mitä? En voinut kertoa heille, että minulla on lanko, joka asuu tammenterhossa." (Gustafson teoksesta Buscaglia 195, 297–298.)
Kookospähkinäelämän seurauksena henkilöstä ei tule sitä, mikä hän on, oma itsensä. Kookospähkinäelämän muuttaminen avoimeksi elämäksi edellyttää liikkeelle lähtöä, tehtäviin tarttumista ja yrittämistä. Mikäli epäonnistutaan, yritetään uudelleen niin kauan että on opittu jotani. Koskaan ei ole liian iäkäs muuttamaan elämäänsä ja epäonnistumisista seuraava tuska ei ole syy lopettaa. (Buscagia 1985, 298–300.)

Negatiiviset kokemukset ja tunteet tulee tuntea sekä elää ja sitten jättää taaksensa. Kookospähkinäelämään johtavat asenteet opitaan henkilön sosiaalisesta ympäristöstä ja niistä voidaan poisoppia. (Buscaglia 1985, 301–302.)
"Henkinen pipi (haava) on (mahdollisesti) ikuinen pipi1)" ((c) 2010 paidaton juoksija oulu).
Henkilön rankaiseminen rakkauden varjolla vahingoittaa hänen itsetuntoaan. Jos ihmiselle haluaa sanoa jotain, sen pitää olla jotain mukavaa, muuten on parempi olla sanomatta mitään. Henkilö on yleensä sellainen, kuin hänen läheisensä ovat olleet. (Buscaglia 1985, 302–303.)

ÄLÄ ANNA MINUN HÄMÄTÄ ITSEÄSI
"Minä haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle, että sinä voit tuoda esiin sen ihmisen, joka minussa on, jos niin haluat. Vain sinä kykenet murtamaan sen muurin, jonka takana minä vapisen. Sinä yksin pystyt näkemään naamioni taakse. Vain sinä voit vapauttaa minut varjomaailmastani, jota hallitsevat pakokauhu ja epävarmuus ja yksinäisyys. Siksi pyydän sinua: älä kulje ohi. Tiedän ettei se ole sinulle helppoa. Sillä varmuus omasta arvottomuudesta rakentaa lujat muurit. Ja mitä lähemmäksi sinä pääset minua, sitä sokeammin minä saatan lyödä sinua. Katsos, minä näytän taistelevan juuri sitä vastaan, mitä eniten tarvitsen.

Olen kuitenkin kuullut, että rakkaus pystyy kaatamaan muurit, ja se on ainut toivoni. Lyö siis nuo muurit maan tasalle lujilla mutta lempeillä käsilläsi, sillä minussa oleva lapsi on hyvin herkkä eikä voi kasvaa muurien sisällä. Älä luovuta. Minä tarvitsen sinua. (Tuntematon kookospähkinäelämästä poispääsemisestä teoksessa Buscaglia 1985, 311–312.)
Henkilö voi olla ja toteuttaa itsensä silloin, kun hän kykenee kohtaamaan elämään kuuluvat epäilykset, ilot, pelot, yksinäisyyden ja kuolemat. Tärkeintä on halu elää ja halu päästä selvyyteen omasta itsestään ennen kuin kuoleman aika koettaa. Kookospähkinässä eläminen ja oman minän kadottaminen on elämän kuolema. (Buscaglia 1985, 311–319.)

VIITTEET:
1)josta selviää joko pitkäaikaisella psykoterapialla tai luovalla kirjoittamisella.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Buscaglia, Leo. 1985. Elä täydesti tätä päivää. Suomentanut Ilkka Malinen. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto.
Laine, Jarkko. 2004. Häijyjen ajatusten sanakirja. Keuruu: Otava.