Sankaruuteen kasvaminen

Sankaruuteen kasvaminen on prosessi, jossa henkilökohtaiset voimavarat kasvavat kohtaamalla omat voimavarat ylittäviä yhteisölliseen tavoitteeseen perustuvia haasteita. Sankaruus edellyttää taitoa tehdä aikaisemmasta ja/tai yleisesti hyväksytystä poikkeavia valintoja. (Sarasvuo 1996, 77–79.)

"Sankaruus on saapumista tuntemattomaan joka on aina ollut tuttu" ((c) 2010 paidaton juoksija oulu).

"On parempi olla kristallia ja murtua, kuin elää ylimpänä kattotiilenä" (mukaillen kiinalainen kenraali ennen teloitusta, joka johtui hänen kieltäytymisestään viholliskylän naisten ja lasten joukkoteurastuksesta 1000 eKr. teoksesta Sarasvuo 1996, 81).

"Elämä on lyhyt, pelaa kovaa" (Susanna Nyroos teoksesta Sarasvuo 1996, 81).

Sankaruuteen kasvaminen on kivuliasta, ja se edellyttää oikeaa asetta (tahto ja vastuu). Sankaruuden tuloksena on sisäisten tavoitteiden toteutuminen (ja mahdollisesti taloudellinen hyöty). (Sarasvuo 1996, 80.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Sarasvuo, Jari. 1996. Sisäinen sankari (4. painos). Juva: WSOY.