Lämpötasapaino

Lämpötasapaino on tilanne, jossa elimistön lämmöntuotanto ja lämmönluovutus on tasapainossa. Lämpötasapainossa kehon lämmönsäätelyjärjestelmien kuormitus on vähäinen ja kehon sanotaan olevan ympäristölämpötilan mukavuusalueella (Kangasniemi 1991, 36).

Fyysistä työtä tekemättömän, tyynessä oleskelevan vaatteettoman ihmisen lämpötasapainotilanne vallitsee noin 30 Celsiusasteen lämpötilassa. Ympäristön viilentyessä tästä elimistö pyrkii aluksi pienentämään lämmönhukkaa ja jos se ei riitä lämpötasapainon ylläpitoon, lisäämään lämmöntuotantoa. Nopeassa lämmönalenemassa molemmat menetelmät tulevat käyttöön jokseenkin samanaikaisesti. (Kangasniemi 1991, 36.)

Elimistön toimintakyky heikkenee fyysisesti ja psyykkisesti kylmyyden seurauksena. Kun elimistö ei kykene ylläpitämään lämpötasapainoa kylmässä ympäristössä, elimistön psyykkinen toimintakyky alenee seuraavasti:

1. (noin 37 Celsiusastetta: normaali tajunnan toimintakyky)
2. noin 35 Celsiusasteen alapuolella: unisuus
3. noin 30 Celsiusasteen paikkeilla: tajunnan vähittäinen katoaminen
4. (noin 27 Celsiusastetta: syvä hypotermia (aiheutetu hypotermia) leikkauksissa)
5. noin 25 Celsiusasteen paikkeilla: hengitys pysähtyy. (Kangasniemi 1991, 36 ja Paananen 1996, 72.)

Elimistön viilenemisen eräs seuraus on aineenvaihdunnan hidastuminen (kudosten hapentarpeen pieneneminen). Aiheutettu alilämpöisyys (aiheutettu hypotermia) on eräs kirurgisen leikkaustoiminnan hoitotoimenpide. (Paananen 1996, 72.)

Elimistön toimintakyky heikkenee fyysisesti ja psyykkisesti kuumuuden seurauksena. Kun elimistö ei kykene ylläpitämään lämpötasapainoa lämpimässä ympäristössä, elimistön toimintakyky alenee seuraavasti:

1. (noin 37 Celsiusastetta: normaali fyysinen toimintakyky)
2. noin 41 Celsiusasteen paikkeilla: suuri kuolemanvaara
3. noin 45 Celsiusasteen paikkeilla: kuolema (pitkäaikainen lämmönnousu vahingoittaa hermokudosta). (Kangasniemi 1991, 36.)

Lämpötasapainon säilyttäminen pyrkivää tietoista toimintaa viihtyisyyslämpötilaa alhaisemmissa lämpöympäristöissä (kylmyys) ovat mm. ympäristön valinta ja sen olosuhteiden säätely, pukeutuminen ja fyysisen aktiivisuuden määrän säätely ja ihon pintakosteuden säätely. Kehon suorittamaa tahdosta riippumatonta lämpötasapainon ylläpitoon tähtäävää toimintaa on mm. hikoilun määrän säätely, ihon verenkierron säätely, kehon ääriosien pintalämpötilan säätely, lihasten jännitystilan säätely ja lihasvärinä. (Kangasniemi 1991, 36.)

Vastuuvapautuslauseke:
Jokainen vastaa itse terveydentilaansa koskevista valinnoista. Tässä artikkelissa kirjoitettu ei vapauta henkilöä hänen henkilökohtaisesta vastuustaan pitää yllä terveyttään.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Kangasniemi, Kaija (toim.) 1991. Suomalainen lääkärikeskus 4. Espoo: Weilin+Göös.
Paananen, Riitta (toim.) 1996. Terveys facta 1 A-G. Suomennos Lääketieteellinen käännöstoimisto/Kirsti Sillman. Porvoo: WSOY.