Kuolleena rakkautees' (Cabrel: Je l'aime à mourir)

Legendaarinen "ranskalaiset rakkauslaulut ovat joskus maailman parhaita" -sarja jatkuu. À tiksu.

KUOLLEENA RAKKAUTEES' (Cabrel (1979): Je l'aime à mourir)

En oo mitään ja tänään jään
unias' valvomaan pimeään
kuolleena rakkautees'
Murskannut oot mun unelmain,
käsivarsias' avaa et lain,
ett' kaikki muuttui, suru puuttui
kuolleena rakkautees'.

Pysäytit ajan korttelin kellojen,
Teit elämästäni yön paperilintujen
Ne nauraa lujaa.
Rakensit sillat nää taivaaseen,
kansas' ne kuljin sateeseen.
En unta saa, en unta saa,
kuolleena rakkautees'.

Voimaa vaatii tää sota rakkauden.
Voimaa vaatii tää arki, näätkö sen?

Elät unes' läpikuultavat nuo,
tanssit metsässä joka ilonsa suo,
kuolleena rakkautees'.
Hiuksesi hunnun vaalean luo,
lauluni kauneimmat kenties tuo,
tahdon elää, tahdon elää,
kuolleena rakkautees'.

Tahdon osoitteesees', luokses' asumaan,
puukenkiini runoni nää naulaan,
kuolleena rakkautees'.
Kai täytyy istuu, olla aivan hiljaa,
en sua haluta saa, se on vaikeaa,
täytyy oottaa, täytyy luottaa,
kuolleena rakkautees'.

Voimaa vaatii tää sota rakkauden.
Voimaa vaatii tää arki, näätkö sen?

En oo mitään ja tänään jään
unias' valvomaan pimeään
kuolleena rakkautees'
Murskannut oot mun unelmain,
käsivarsias' avaa et lain,
ett' kaikki muuttui, suru puuttui
kuolleena rakkautees'. ((c) Francis Cabrel 1979 et 2010 paidaton juoksija
oulu (suom. san.)).

Youtubessa (1.1.2010): http://www.youtube.com/watch?v=XHVqKqmbhFA&feature=related.